Menopaussi on nyt melankoliassa: http://www.melankolia.net/menopaussi/





Näin ajattelee mea @ 06:57

 
Maailmalta

Rahahuolet ovat ajaneet Barbien ja Kenin eroon 43 vuoden kimppaelon jälkeen, he haluavat nyt viettää aikaa toisistaan erillään, mutta he vakuuttavat pysyvänsä ikuisesti ystävinä.

Iltapäivän aivot narikkaan -hetki: tee oma Michael Jackson.

Näin ajattelee mea @ 14:28

 
Hyvin lähtee

Peremmällä on lisää tilaa ->http://www.melankolia.net/menopaussi/

Kun sunnuntai-iltana kaupunkiin pitäisi periferiasta päästä nyssellä, ja siihen klinkutuskoneeseen ladattua korttiaan tarjotessaan saakin koneen koko piippausarsenaalin vastaukseksi yhden piipin sijasta, tuntee hetken syyllisyyttä, että on jäänyt jostain kiinni, samanlainen olo kuin nähdessään poliisiauton pysäyttelemässä autoja tien viereen. Pikakelauksena pään läpi vilistää mahdolliset virheet, rikkeet, väärinkäytöt ja unohdukset. Ihminen ei usko kerrasta, vaan nöyryyttää itsensä toistamiseen piipittämällä sitä helvatan konetta, ja kuskikaan ei tietenkään voi heti sanoa, että kortin katteet on käytetty.

Keskustaan pääsee toki kertamaksulla, mutta koska on sunnuntai-ilta, ei missään myydä katetta korttiin (tai ainakaan missään, mikä olisi auki ja matkan varrella), siispä on matkattava kertamaksulla myös takaisin kaupungin laidalle. Josta taas kertamaksulla aamulla töihin ja illalla töistä keskustaan, josta vihdoin saan ostaa katetta. Miksei nyssestä saa ostaa latinkia kortiin, onhan tämä juuri se kaupunki, joka käyttää etuliitteenään mielellään pikku-e:tä.

Ja miksei Suomessa myydä vielä suoraan jalkaan suihkutettavia sukkia (AL 16.2.04). Kyllä Japanin tytön kelpaa, kun ensimmäisena aamulla ei tarvi etsiä ehjiä sukkahousuja, kiskoa niitä jalkaan, kärsiä liian lyhyistä sukkaosista, mikä aiheuttaa mäkihyppyhaalari-ilmiön hameen alla, ja lopulta huomata matkaan lähdettyyään, että sukissa olikin takana silmäpako. Tämän mielipiteen tarjoan vain siksi, että minulta on kysytty tietoa aiheesta.

Näin ajattelee mea @ 06:42

 
Hyvää tätäkin päivää!

Keittiön puolella on kodikasta ->http://www.melankolia.net/menopaussi/

Vastustan kaikenlaista osoittelevaa erityispäivän viettämisttä, jollaista on tämäkin kaverinpäivä, en suostu toivottelemaan punaisin sydämin päivää, joka on joka päivä, en. Toivottelematta vietän tätäkin päivää joka päivä.

Samaan turhan jekutuksen piikkiin laitan päivät äitien ja isien. Okei, en laita naisten päivää tähän, onhan se eri juttu. Ehkä.

Mutta koska kuitenkin olen hempeä inehmo, niin pakitan periaatteistani ja toivottelen koko kaveriporukalle hyvää tätä päivää! Onhan se nyt kuitenkin niin, että paras paikka on ystävän selkä, jota vasten nojata.
Näin ajattelee mea @ 11:01

 
Sinisiä hetkiä

Olkkarin puolella on viihtyisämpää -> http://www.melankolia.net/menopaussi/

Keväisin minusta tulee tarkkailija: ei riitä, että olen tarkkana, missä mennään aamuvalon ja iltapäiväkirkkauden suhteissa työmatkoihin nähden, täytyy myös bussin ikkunasta tarkkailla, missä kohtaa sammuvat katuvalot. No, vielä ei ole lähelläkään, mutta sitten kun on, on helppo seurata päivän venymistä aamuun päin lyhtytolppien mukaan. Silloin, kun jo lähtiessä ovat katuvalot poissa, on asfaltin tuoksun hetki. Se on se maaginen kaupungin oma kevään tuoksu, se harvinainen helmihetki, joka on vain muutaman kerran vuodessa. Silloin vedetään henkeä. No, siihen on vielä aikaa.

Iltapäivisin pääsee nyt jo kotiin asti päivännäöllä. Viime viikolla vielä piti rientää suoraan töistä pesäkoloonsa, jotta ehti nähdä koto-ikkunasta muutakin kuin mustaa. Nyt voi jo käydä valoisaan aikaan hämmästelemässä kaupungin iltapäivän sinistä hetkeä ja ensi viikolla voi jo lorvailla toisenkin tovin ennen kotiin rientämistä. Se saattaa tosin jo tulla kalliiksi.

Onnellisen sinisen olotilani huono puoli, jos nyt mitenkään sellaisessa voi huonoja puolia olla, on se, että ei ole mitään mieltäkuohuttavaa kevätmyrskyä, joka väkisellä pukkaisi juttua ulos ja sirottelisi dramaattista särmää näihin tarinoihin. Ei kun ei, kaikki on niin seesteisen sympaattista, ettei synny kuin sinisen sävyisiä kirjoituksia, juurikin tällaisia. Kevään vaikutuksen voi aistia kuitenkin siellä ja täällä.

Aurinko laskee tänään kello 17.03, mitähän aikaa eletään juuri nyt?

Näin ajattelee mea @ 06:58

 
Tarkkailija

Suuntaa tuonne -> http://www.melankolia.net/menopaussi/

Kevään valon kirkkaus tekee levottomaksi. Eikä vähiten siksi, että pyyhkimättömät pölyt ja likaiset ikkunat paljastuvat. Niistä tosin pääsee helposti eroon kääntämällä kaihtimet umpilinkkuun. Mutta miten selvitä koko olemuksen nuhruisuudesta. Armoton, koko talven voimia kerännyt valo heittää ihmispolon näyttämölle aina yhtä yllättäen ja valmistautumattomana: vielä viime viikolla hyvältä näyttäneet talvivaatteet ja -kengät ovatkin yhtäkkiä nuhruisen ja eilisen näköisiä, väärän värisiä ja kuumia. Pahinta on kuitenkin viikonloppuisin: talvella voi piilottaa päänsä pipoon, mutta keväällä alkaa aika, jolloin on joko pakko laittautua tai pysytellä poissa ihmisten ilmoilta.

Nuhruista oloa kohentaakseni ostin ripsarin, joka lupaa 60% pidemmät ripset. Tarkkana tyttönä mittasin ripseni; ne ovat nyt 1,1 cm, joten 60%:n pidennyksen jälkeen ne ovat 1,76 cm. Mutta milloin, kuinka paljon ripsaria, pitääkö sitä lisätä pitkin päivää? Kaipaan enemmän ja tarkempaa tietoa. Tulen raportoimaan tilanteen kehittymisen.

No nyt tämäkin paljastui.


Näin ajattelee mea @ 08:20

 
Melankoliaa

Menopaussi on muuttunut niin melankoliseksi, että on jopa muuttanut sinne. Uusi menopaussi löytyy osoitteesta:

http://www.melankolia.net/menopaussi/

Tarkemmin katsottuna mea löytyy nyt siis Saaren Mikon kainalosta.

Mitähän tästä liitosta nyt sanoo luottotoimittajamme Karde, yllätyskihlat?

Paitsi melankolinen, minun täytyy olla myös passé; siinä, missä muut ostelee pissisfarkkuja, shoppailee mea kodin tekstiilejä. Kun muilla keikkuu pebassa Honey, pukeudutaan omenapussissa satiiniin. Minkäköhän tähden muuten tuplapussilakanapakkauksen päällisessä lukee "Tuplapussilakanasetti", ja selosteessa kuitenkin sanotaan, että sisältää yhden lakanan. Niin mitenkä niin *setti*, eikö setissä ole useampia osasia.

Kotimatkalla nyssessä kikattavan tyttölauman keskellä kimeisiin ääniin puutuneet korvani höristyivät hetkellisesti, kun noin 13-keväiset tytöt vertailivat oman luokkansa poikia pohtimalla, onko ne "pantavan näköisiä".

Vetäydyn satiiniseen neidonkammariini pohtimaan elämän tarkoitusta.

Näin ajattelee mea @ 06:32

 
Viekää tuhkatkin

No niin, nyt kun pääsin valittamisen makuun, niin ihmettelenpä vielä tätäkin, että julkisista tiloista varastetaan surutta kaikki, mikä ei ole viidellä kettingillä ja tuhannen nippusiteellä kiinni, eikä aina auta sekään. Aika moni koti onkin varustettu kuppiloiden astiastoilla, hotelleiden kylpytakeilla ja pyyhkeillä, kirjastojen kirjoilla ja lehdillä. Ovela varas vie kirjasta sisukset ja laittaa huolellisesti kannet takaisin hyllyyn. Onhan se oma napa aika nätti, mutta ei se nyt helvata ole maailmankaikkeuden keskus. Kuitenkaan.

Kaikillehan on tietenkin selviö, että kun työpaikalla muutetaan ja tavarat on muuttolaatikoissa pitkin käytäviä, niin sehän tietenkin tarkoittaa, että ne tavarat on siihen laitettu tarjolle, jotta ottakaa, viekää. Eikö niin? Ei tule mieleen, että ne olisi pakattu siihen sitä varten, että muutetaan ne toiseen paikkaan. Jos niistä olisi halunnut eroon, niin helpompaa kai olisi ollut heittää roskiin. Vai?

Anteeksi pyydellen pahoittelemme, ettemme ymmärtäneet enempää ostaa sitä kalliimpaa kahvia. Hyvä, kun kelpasi nekin vähät, kyllä meille kelpaa se halvempikin sortti, jonka jätitte ottamatta.

Minä en muuten koskaan ole ostanut palasokeria. Käteviä ovat taskussa kuljettaa ne yksittäispakatut sokeriparipakkaukset. Keittiön laatikossa on myös lusikka, joissa ei lue pelkästään Hackman.

Näin ajattelee mea @ 11:57

 
Potut pottuina

Joskus, useinkin, joudun ihmettelemään, että olenko töissä aikuisten, koulutettujen ylempien tasojen ihmisten keskuudessa vai elänkö haavemaailmassa, jospa elämä ympärilläni onkin kuvitelmaa. Totuus läimii avokämmenellä pitkin poskia ja sillä totuudella on kovin lapsellinen olemus. Aikuisten oikeesti on minun mielestä sitä, että otetaan asioista selvää ja kysytään mieltä rassaavien ongelmien ytimet suoraan sieltä, missä hommat hoidetaankin. Siinä luurikkain keskusteltaessa kyseltäisin ja vastattaisiin ja sovittaisiin. Aikuisesti.

Siinä voisi selvitellä viidessä minuutissa asiat, joihin ylemmän tason koulutettu käyttää nyt huomattavan paljon aikaa ja energiaa soittelemalla kaikkein suurimmille johtajille, joita ylemmyydessään katsoo voivansa häiritä. Joka sitten soittaa henkilölle, jonka kuvittelee tästä jotain tietävän, joka kuvitelma perustuu asianosaisen itsestään erinomaisena ja kaiken tietävänä ihmisenä antamaan harhaan. Joka sitten tietämättömyyttään soittaa seuraavaksi suurimmalle johtajalle, jonka kukaan ei kuvittelekaan mitään tietävän, mutta arvovallallaan voi jyrähtää kenelle vaan mitä vaan ja on sitten mielestään johtanut asioita mallikkaasti. Kun tämä kaikkein suurin johtaja sitten on soittanut sille duunarille, jonka kanssa asiat olisi voinut alunperin selvittää ihan nätistikin, on jo koko asia vääntynyt lähes tunnistamattomaksi. Aikaa ja älyttömän kokoista palkkarahaa on tuhlattu rutosti.

Lopputuloksena on, että duunari hiiltyy kohtelustaan niin, että lakkaa tekemästä ilmaisia palveluita kiittämättömille yli-ihmisille, jolloin aloitetaan alusta soittorumba ja haukutaan taas. Duunari sulkee puhelimen hiljaa, hävittää tekemänsä työt, vannoo pyhästi, ettei koskaan ikinä kuuna kullan päivännousuna sorru tekemään enää yhtään palvelusta. Ja miksi tehdä muutenkaan työnsä hyvin. Tekee niinkuin muutkin, haukkuu viattomat.

Tämmöinen pistää potuttamaan.

Näin ajattelee mea @ 09:02